Paleltuma on vaarallisempi ja yleisempi vamma kuin monet ulkoilijat ymmärtävät. Se voi yllättää niin aloittelevan retkeilijän kuin kokeneen tunturivaeltajankin. Suomen vaihtelevissa sääolosuhteissa paleltumariski on läsnä ympäri vuoden, ei vain paukkupakkasilla. Tässä artikkelissa käymme läpi kattavasti paleltumien ennaltaehkäisyn ja hoidon perusteet, jotta sinä voit nauttia luonnosta turvallisesti kaikkina vuodenaikoina.
Yleistä paleltumista
Paleltuma kehittyy, kun kudoksen lämpötila laskee alle nollan asteen. Herkimmin paleltuvat kehon ääreisosat: sormet, varpaat, korvanlehdet, nenä, posket ja leuka. Nämä alueet ovat erityisen alttiita paleltumille, koska elimistö pyrkii kylmässä keskittämään verenkierron kehon keskeisiin osiin suojellakseen sisäelimiä.
Vuodenaikojen vaikutus
Talvi on luonnollisesti kriittisin aika paleltumien kannalta. Kylmä ilma yhdistettynä tuuleen voi aiheuttaa paleltuman yllättävän nopeasti. Erityisen vaarallista on märkä lumi ja räntä, sillä ne lisäävät kehon jäähtymistä merkittävästi. Pitkäkestoinen altistuminen kylmälle kasvattaa paleltumariskiä huomattavasti.
Kevät ja syksy tuovat omat haasteensa kostean sään muodossa. Lämpötilan nopeat vaihtelut tekevät oikeanlaisesta varustautumisesta haastavaa, ja yöpakkaset voivat yllättää kokeneenkin retkeilijän. Kesälläkään ei kannata unohtaa paleltumavaaraa, sillä etenkin korkeilla tuntureilla riski on todellinen. Kosteat olosuhteet voivat johtaa hypotermiaan myös lämpimämmillä keleillä.
Paleltumien ennaltaehkäisy ja varustautuminen
Paleltumien ennaltaehkäisy perustuu huolelliseen varustautumiseen ja oikeanlaiseen toimintaan maastossa. Kerrospukeutuminen on retkeilijän tärkein työkalu kylmää vastaan. Aluskerroksessa tekniset alusasut tai merinovilla siirtävät kosteutta iholta pois. Puuvillaa tulee välttää, sillä se sitoo kosteutta ja kylmenee nopeasti. Välikerroksessa fleece, villa tai untuva tarjoavat tehokkaan lämpöeristyksen. Useampi ohut kerros on parempi kuin yksi paksu, sillä kerroksien väliin jäävä ilma toimii lisäeristeenä. Päällyskerroksen on oltava tuulenpitävä ja hengittävä, mihin Gore-Tex tai vastaavat kalvomateriaalit soveltuvat erinomaisesti.
Erityistä huomiota vaativat kehon ääreisosat. Käsiin tarvitaan sekä ohuet aluskäsineet kosteuden siirtoon että paksummat päällyskäsineet lämmön eristykseen. Jalkineissa riittävä väljyys on tärkeää verenkierron ylläpitämiseksi – liian tiukka kenkä lisää paleltumariskiä. Pään ja kaulan suojaaminen on välttämätöntä, sillä näiden alueiden kautta poistuu paljon lämpöä. Pipo, kauluri ja kasvosuoja ovat perusvarusteita kylmällä säällä.
Maastossa liikkuessa on tärkeää ylläpitää tasaista liikettä verenkierron säilyttämiseksi. Pysähdysten aikana lisälämpöä saa tuulensuojasta tai taukotakista. Märät vaatteet tulee vaihtaa kuiviin heti tilaisuuden tullen. Tämän vuoksi vaihtovaatteet kannattaa pakata vesitiiviisti. Riittävästä energian ja nesteen saannista huolehtiminen on oleellista, sillä väsymys ja nestehukka lisäävät paleltumariskiä. Termospullossa kannattaa pitää lämmintä juotavaa.
Perusvarustukseen kuuluvat myös:
- Avaruushuopa tai muu hätälämmöneriste
- Tuulensuoja tai teltta taukoja varten
- Lämpöpakkaukset hätätilanteisiin
- Ensiapuvälineet
Paleltuman tunnistaminen ja ensiapu
Paleltuman ensioireita ovat pistely, kipu ja ihon vaalentuminen. Myöhemmin ilmenee tunnottomuutta ja kudoksen kovettumista. Vakavissa tapauksissa iholle voi muodostua rakkuloita, ja kudos voi mustua. Jos havaitset näitä oireita, toimi välittömästi.
Ensiaputilanteessa tärkeintä on siirtyä lämpimään ja poistaa märät vaatteet. Paleltunutta aluetta tulee lämmittää 37-42 asteisessa vedessä noin 20-30 minuutin ajan tai kunnes ihon väri ja tunto palaavat. Älä koskaan hiero tai hankaa paleltunutta aluetta, sillä se voi pahentaa kudosvauriota. Jos on riski paleltuman uudelleen jäätymisestä ennen lämpimään pääsyä, lämmitystä ei pidä aloittaa lainkaan, sillä uudelleen jäätyminen aiheuttaa vakavampia vaurioita kuin alkuperäinen paleltuma. Vakavat ja laajat paleltumat vaativat aina lääkärin hoitoa.
Erityistilanteet ja riskitekijät
Telttayöpymisissä lämmöstä huolehtiminen vaatii erityistä tarkkuutta. Varalämmönlähteet, huolellinen reitin suunnittelu ja sääolosuhteiden huomioiminen ovat oleellinen osa turvallisuutta. Aiemmat paleltumat, verenkiertosairaudet, väsymys ja nestehukka lisäävät paleltumariskiä. Myös alkoholin käyttö ja tupakointi heikentävät kehon lämmönsäätelykykyä.
Johtopäätös
Ulkoilmaharrastuksissa turvallisuus on kaiken perusta. Paleltumien ehkäisy ja hoito eivät ole vain selviytymistaitoja – ne ovat välttämättömiä tietoja jokaiselle ulkona liikkuvalle. Oikealla varustautumisella ja tiedolla voit nauttia luonnosta turvallisesti ympäri vuoden.
Muista, että parhaatkin retkeilijät kunnioittavat luonnonvoimia ja varautuvat huolella. Ota nämä opit käyttöön seuraavalla retkellä – turvallisuutesi on sen arvoista.
Turvallista matkaa luontoon!
Lähteet:
- Suomen Punainen Risti. ”Paleltumien ensiapu.” https://www.punainenristi.fi/ensiapu/ensiapuohjeet/talven-ensiapuohjeet/
- Mehiläinen. ”Paleltumat ja paleltunut iho.” https://www.mehilainen.fi/ihotaudit/paleltumat-ja-paleltunut-iho
