Luovuttaminen on asioiden kesken jättämistä ennen tavoitteisiin pääsemistä. Luovuttaminen mielletään usein epäonnistumiseksi, mutta välillä se on viisautta. Viisautta silloin kun suunta johon olet menossa ei vastaakkaan toiveitasi, arvojasi tai tuota hyötyä omaan tulevaisuuteesi.
Luovuttaminen voidaan liittää kaikkeen tekemiseen, jokaiseen elämän osa-alueeseen. Usein sitä ajatellaan kuitenkin jonkin muutoksen yhteydessä eniten. Luovutit kuntokuurin kesken tai et pitkäjänteisesti yrittänyt pitää yritystoimintaasi hengissä. Kun keho väsyy ja mieli epäilee, on houkutus luovuttamisesta suuri. Mutta entä jos et lopettaisikaan? Entä jos juuri se vaikein hetki olisi se, jossa tapahtuu todellinen muutos?
Vaikeilla hetkillä tarvitaan kuuluisaa SISUa.
Mikä ihmeen luovuttaminen?
Luovuttaminen. Jo pelkkä sana saa monen meistä kiristämään leukaperiä ja suoristamaan selkää. Kulttuurissamme sitä on usein pidetty heikkouden merkkinä – ikään kuin luovuttaja olisi antanut periksi ennen kuin edes yritti kunnolla. Mutta mitä luovuttaminen oikeastaan tarkoittaa? Ja milloin se on viisautta, ei pelkoa?
SISU bootcampilla törmää usein siihen pisteeseen, jossa keho ja mieli alkavat käydä neuvottelua: ”Jaksanko vielä? Onko tässä mitään järkeä? Entä jos en pysty?” Juuri näissä hetkissä punnitaan jotain paljon syvempää kuin fyysistä kuntoa – punnitaan tahdonvoimaa, motivaatiota ja kykyä kuunnella itseään.
Luovuttaminen ei ole aina tappio. Joskus se on rohkea päätös vetäytyä, kun huomaa kulkevansa väärään suuntaan. Joskus se on itsensä suojelua, oman rajan tunnistamista tai strateginen valinta säästää voimia johonkin tärkeämpään. Se voi olla merkki siitä, että osaat priorisoida, että tunnet itsesi ja tiedät, milloin jokin ei enää palvele kasvuasi.
Mutta samaan aikaan on myös totta, että usein luovuttaminen tapahtuu ennen kuin olemme edes päässeet lähelle rajojamme. Meidän mielemme huutaa helpotusta ennen kuin keho on edes kunnolla väsynyt. Silloin luovuttaminen ei ole viisautta, vaan pelkoa, pelkoa epämukavuudesta, epäonnistumisesta ja itsensä kohtaamisesta.
SISU syntyy juuri siinä hetkessä, kun tekee päätöksen jatkaa – ei siksi että olisi pakko, vaan siksi että haluaa.
Miten moni luovuttaa?
On tutkittu, että luovuttaminen on hyvin yleistä. Aina suomalainen SISU ei riitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Oli luovuttamisessa kyse oman elämän tavoitteesta, menestyksen tavoittelusta työuralla tai yrittäjänä tai vaikkapa kyselyn suorittamisesta, suurin osa jättää prosessin kesken, eli luovuttaa. 92% luovuttaa ennen kun on saavuttanut tavoitteensa ja jopa 99% luovuttaa puolivälissä, kun on tavoittelemassa menestystä. Tilastoja on lukemattomia eri aiheista, mutta tässä karkeaa suuntaa siitä, miten yleisestä ilmiöstä puhutaan
Entä jos ei luovutakkaan, mitä sitten tapahtuu?
Jotain merkittävää. Mielesi vahvistuu. Rakennat itsellesi mielenlujuutta, kuin treenaisit lihasta. Itseluottamuksesi kasvaa – koska tiedät, ettet hajoa paineessa. Keho yllättää sinut, ja löydät uuden vaihteen juuri, kun luulit olevasi loppu. Ja ehkä tärkeimpänä: syntyy oppimista. Ne hetket, kun jatkoit, vaikka kaikki sisälläsi halusi lopettaa, jäävät mieleen. Niistä tulee sinun tarinasi.
Kyse on sitoutumisesta
Sitoutuminen ei ole tunne. Se ei ole intoa tai inspiraatiota – ne tulevat ja menevät. Sitoutuminen on päätös. Hiljainen lupaus, jonka annat itsellesi. Sitoutuminen tarkoittaa, että päätät jatkaa, vaikka kohtaisit välillä vastoinkäymisiä.
Tavoitteeseen sitoutuminen tarkoittaa, että olet valmis tekemään työtä johdonmukaisesti, pienin askelin, vaikka tulokset viipyisivät. Se ei tarkoita täydellisyyttä – vaan jatkuvuutta. Että palaat takaisin, kerta toisensa jälkeen kaatumisten ja taukojen jälkeenkin. Tiedät ja hyväksyt sen tosiasian, että asioiden saavuttaminen ja ylipäänsä elämä, on prosessi, joka ei etene suoraviivaisesti vaan pörssikurssien mukaisen muuttuvat käyrän mukaisesti.
Sitoutuminen on kuin majakka myrskyssä. Se ei estä aallokkoa, mutta antaa suunnan. Kun motivaatio katoaa, sitoutuminen kantaa – koska olet päättänyt, että tämä on sen arvoista.
